Olen perheeni kahdesta lapsesta nuorin. Olin iloinen ja eloisa lapsi, joka leikki päiväkodissa niin palikka- kuin prinsessanurkkauksessa. Sukupuoleen mukautumattomuuteni alkoi tulla esiin jo päiväkoti-ikäisenä. Vastakkaiselle sukupuolelle ominaisia piirteitä omaavaa oletetaan yleensä homoseksuaaliksi, eikä ole mikään salaisuus, että sukupuoleen mukautumaton käytös on homoseksuaaleilla selvästi yleisempää ja aivot muistuttavat enemmän vastakkaisen sukupuolen aivoja kuin heteroiden aivot. Jos asia sai sinut kiinnostumaan, lue Juhani Lehdon ja Camilla Koveron kirjoittama ''Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana''.
Isoveljeni mukaan äitini alkoi pahoinpidellä minua kun olin noin 3-vuotias, eli silloin, kun Juhani Lehdon mukaan lapsen sukupuoleen mukautumaton käytös alkaa näkyä. Pahoinpitelystä jäi jälkiä ja sitä tapahtui useamman kerran kuukaudessa. Heteroa isoveljeäni äiti ei koskaan pahoinpidellyt. Olen kuullut myös muilta seksuaalivähemmistöön kuuluvilta, että toisin kuin heterot sisaruksensa, he kokivat lähisuhdeväkivaltaa vanhemmiltaan.
Koulussa isommat pojat kiusasivat, oman luokan pojat puhuivat pahaa selän takana. Kun menin ensimmäiseen työpaikkaani ravintola Rossoon, oli esimies hyvän ystäväni äiti, ja Rosson polttavin puheenaihe - uuden työntekijän homoseksuaalisuus oli jo ennen töideni alkua yleisessä tiedossa. Kun istuin ensimmäisenä työpäivänäni 16-vuotiaana Rosson kahvipöydässä ennen ovien avaamista asiakkaille, luki keittiömestari isoon ääneen tuoreinta Seiskaa joka kertoi Sauli Koskisen ja Adam Lambertin romanssista. Viesti kajautettiin ilmoille häikäilemättä ja halveksuen: ''homoja, hyi vittu!'' Kun ravintolan suuressa suosiossa ollut kokki, entinen jääkiekkoilija Matti ystävystyi kanssani, rupesi keittiömestari vihjailemaan Matille josko tämä tarvitsisi liukuvoidetta illanviettoon kanssani. Asiakkaat ovat myös muistaneet minua läpi kahdeksan vuoden mittaisen ravintola-alan urani. Eräässä ravintolassa päällikölle lähetettiin viesti, että teillä on tarjoilemassa homo, kannattaisikohan pikkuisen miettiä asiakkaita? Etenkin baaritiskillä minut kohdatessaan asiakkaat saattavat joko alkaa virnuilemaan, katsomaan halveksivasti tai alkaa ilkkua homoksi, kun taas lautastarjoilun puolella minulta ollaan saatettu tilata pihvi ilman homostelua. Kun menen uuteen työpaikkaan, on siellä usein ihmisiä, jotka alkavat puhua minusta selkäni takana arvostellen ulkonäköäni ja aprikoiden seksuaalista suuntautumistani. Nämä ihmiset käyttävät homovastaisuutensa julkituomiseen non-verbaalista viestintää. Välttelevät, kohtelevat kuin ilmaa, ilmeilevät. Jos käyn keittiössä kolme kertaa työpäivän aikana, kuulen miten jokaisella kerralla puhutaan homoista ja HIV:istä. Koen noin kolme kertaa vuodessa huutelua ja pilkkaamista julkisilla paikoilla kuten kaduilla tai ravintoloissa. Tätä tapahtui eniten, kun keskustelu avioliittolain muutoksesta oli vilkkaimmillaan. Silloin koin huutelua ja väkivallan uhkaa keskimäärin pari kertaa kuukaudessa vuoden ajan. Minut ollaan pahoinpidelty homouteni takia kaksi kertaa, näistä viimeisen kerran johdosta kuuloni vaurioitui hieman.
Olen tottunut siihen, että avatessani jonkun sosiaalisen median, kuten älypuhelinsovellus Jodelin, törmään homoutta vastustaviin kommentteihin. Siinä missä etenkin miehet puhuvat pillupersetissijuttuja moni ajattelee, että jos minä kerron olevani homo, on se mainostamista. On todella tavallista, että heteromiestä kutsutaan homoksi jätkämäisen huulenheiton varjolla silloin, kun minä olen huoneessa. Homoksi tätä miestä kutsutaan, koska homo on synonyymi ei-miehekkäälle, ei-halutulle tai jollekin muuten vain typerälle. Jos tiedämme, että jonkun läheinen on juuri tehnyt itsemurhan, olemme yleensä empatiakykyisiä itsemurhaa koskevista aiheista hänen seurassaan. Jos puheenaihe kääntyy itsemurhaan, yritämme puhua siitä hienotunteisesti tai vaihtaa puheenaihetta. Melkein suurimman osan kyky asettua toisen ihmisen asemaan loppuu seksuaalivähemmistöjen kohdalla. Osaamme kyllä ihmetellä sitä, miten joskus Suomessa vammaisten väliset avioliitot oli kiellettyjä, mutta mielestämme on ihan tavallista omata mielipide, jonka mukaan homot eivät saisi mennä naimisiin. Raamattu kieltää sen, kuten naispappeudenkin, mutta jälleen empatia loppui homojen kohdalle.
Olin taannoin perinteisillä korkeakoulujuhlilla ''sitseillä''. Sitseillä juodaan alkoholia ja lauletaan rivoja lauluja. Yhdessä laulussa poliisit nähtiin epätoivottuina, joten poliisit olivat tietenkin laulun säkeistön mukaisesti ''vitun homoja''. Osa luokastamme ei ymmärtänyt, että joku voi tuntea olonsa epämiellyttäväksi. Vaikka en puhunut loukkaantumisesta, sillä sitseillä tätä laulua laulaessa tunsin ennemminkin kiusaantunutta oloa, tietysti joku ryhmästämme käytti sanaa loukkaantua ja totesi, että ei tarvitse osallistua jos loukkaantuu. Kun sitsien järjestäjät esittivät ohjelmanumeron, jossa kertoivat hassuja vitsejä, minä nauroin sarkastisen makeasti ja todella kovaäänisesti. Sain järjestäjiltä murhaavia katseita. Olenkin jo kirjoittanut siitä empatiakyvystä, sen olisi varmaan pitänyt ulottua heihin ja perinteisesti päättyä vitun homoihin. Mitäs olivat paikalla jos loukkaantuvat noin helposti.
Olen sairastanut edellä mainittujen asioiden takia lievää masennusta ja hysteeristä ahdistuneisuushäiriötä, joista jälkimmäisestä kärsin edelleen vaihtelevan voimakkaasti. Joskus on oireettomia kausia, mutta kuten olen elämänkaartani kuvaillut, homo kokee syrjintää läpi elämänsä ja aika paljon, ja nämä syrjintätilanteet saattavat laukaista minussa viikkojen prosessin, joista ensimmäisinä päivinä en saa nukutuksi eikä toimintakykyni ole normaali. Tälle on myös termi vähemmistöstressi. Joka kolmas homomies kärsii päihde- tai mt-ongelmista ja on ilman läheisiä ystäviä, tai vain yhdestä edellä mainitusta. Luku on huomattavasti suurempi kuin heteroilla, ja homojen itsemurhariski heteroihin verrattuna on kymmenkertainen.
Olen käynyt läpi jakson psykoterapiaa, ja jatkohakemus seuraavalle vuodelle on vetämässä. Olen saanut siitä ja muiden seksuaalivähemmistöön kuuluvien vertaistuesta huomattavaa apua omiin mielenterveysongelmiini ja jaksamiseeni. Psykoterapia auttaa itsetunnon parantamisessa ja virheellisten ajatusmallien korjaamisessa, joita molempia syntyy kun kohtaa syrjintää. Hakeutuaksesi psykoterapiaan sinun tulee käydä kaksi kertaa psykiatrilla. Ensimmäisellä kerralla ongelmat kartoitetaan jonka jälkeen alkaa kolmen kuukauden mittainen harkinta-aika. Tänä aikana sairautta (mt-ongelmia, kuten ahdistusta tai masennusta) tulisi hoitaa omakustanteisesti. Halvin keino tähän on soittaa terveysasemallesi ja pyytää aika psykiatriselle sairaanhoitajalle. Sinulla on todennäköisesti mahdollisuus tavata häntä kerran kuukaudessa. Harkinta-ajan päätyttyä varaat uuden ajan psykiatrille, joka kirjoittaa B-lausunnon jossa suosittelee psykoterapiaa. Pyydä psykiatria lähettämään lausunto Kelaan. Tämän jälkeen täytät paperisen lomakkeen, jossa haet psykoterapiaa ja postitat tai viet sen Kelalle. Hakemuksen käsittelyssä kestää noin kuukausi. Monilla psykoterapian avulla toipuminen on pitkä prosessi, mutta minä rupesin voimaan paremmin jo kahden kuukauden terapiassa käynnin jälkeen. Monet terapeutit ovat koulutettuja kohtaamaan seksuaalivähemmistöön kuuluvia ja ovat erikoistuneet LGBT-ihmisten itsetunnon parantamiseen, mutta minkä tahansa suuntauksen terapiasta on hyötyä jos haluat saada seksuaalisen suuntautumisesi terveeksi osaksi omaa identiteettiäsi.
